Bilekuvaaja elementissään. (Kuva: Jari Anttonen)

Konemusiikkipiireistä tuttu Juha Pietikäinen tavoitettiin haastatteluun projektiensa äärestä kotoaan.

Kuka olet?

Minut tunnetaan bilepiireissä paremmin nimellä Raver71, hulluna bilekuvaajana ja bloggaajana. Viimeisin hullutus on nyt tuloillaan oleva kirja.

Mikä musiikissa on sinulle se juttu?

Yksi tietty biisi tietyssä tilanteessa löi tajuntaan ja kovasti. Se meni tajuntaan ja pysyi siellä. Vuodesta -91 lähtien olen kuunnellut konemusaa.

Mikä oli tämä tajuntaa hivelevä biisi?

Quadrophonian Quadrophonia.

Mitä musiikkia kuuntelit ennen sitä?

Kuuntelin autossa jotain poppia kuten Bananaramaa. Ennen ajokortin saamista kuuntelin rankempaa heviä. Minulla on tällainen heavy-menneisyys, ja sitten tulin järkiini vähitellen.

Milloin aloitit bileissä käymisen?

Vuonna -92 minulle mainittiin Eimon hallireiveistä salpakankaalla. En saanut silloin ketään kavereita mukaani, joten ne bileet jäi käymättä. Vasta vuonna -94 myöhäisheränneenä kävin ensimmäisen kerran bileissä ja totesin, että löysin elämäni tarkoituksen.

Mitkä olivat ensimmäiset bileet, joissa kävit?

Club 16 kesällä vuonna -94.

Oliko sellaista kuin ajattelit sen olevan?

Se oli silloin uutta ja ihmeellistä koko touhu. Muistan vieläkin line-upin: Sile, Jokke, Käpä ja Eliot Ness.

Missä vaiheessa kamera tuli mukaan ja miksi?

Rupesin kuvaamaan digille vuonna 2001. Kun faija kuoli, niin sain siitä pikkuisen perintöä. Sillä rahalla ostin ensimmäisen digikamerani. Yhden tai kaksi kertaa kävin sillä kameralla kuvaamassa omaksi ilokseni ja muistoksi itselleni. Vuonna 2003 aloin kuvata bileissä vähän aktiivisemmin. Kaveri rupesi yllyttämään, että mikset tekisi nettisaittia ja rupeaisi julkaisemaan kuvia siellä. Totesin vaan, että en viitsi, sillä kuulostaa liian hankalalta. Muutaman oman virityksen jälkeen siirryin kuitenkin sitten Nebulan palveluun, jossa olen vieläkin.

Minkälaisia bileitä Lahdessa on ollut?

Olen käynyt aika pitkälle housebileissä ja hard- eli “polkka”-bileissä. Polkan kulta-aika oli hienoa aikaa. Varsinkin Cumulus Nightlife -yökerhossa sekä lukuisissa UG-kemuissa. Iltaakaan en vaihtaisi pois.

Nyt tuntuisi olevan vähän vähemmän tällaisia kemuja Lahdessa?

Joo, totaalisen minimaalisesti. Torvi taitaa olla nyt ainoa paikka, missä jotain tällaista tapahtuu, mutta sielläkin vähän harvakseltaan.

@Jari Anttonen

Mitä mielestäsi on tapahtunut konemusiikkin kulta-ajoista tähän päivään?

Varmaan se, että suuret bileikäluokat ovat perheellistyneet ja niin sanotusti eläköityneet biletyksestä, eikä uutta porukkaa ole tullut tarpeeksi tilalle paikkaamaan sitä. Bileporukka on kutistunut. Lahden kokoisessa paikassa räppi jyrää täysillä. Murto-osa löytää konemusiikin jotain kautta. Väki vähenee ja bileitä harvemmin.

Olet myös blogannut, mistä tämä bloggaus lähti?

Siitä saan kiittää tai syyttää Petteri Ursinia. Kerran Iso Lehden aikaan olin jossain firman kemuissa, ja Petteri tuli kysymään, kiinnostaisiko tulla kirjoittamaan blogia bileistä. Sitten tokaisin takaisin, että ei, ei, ei, en kykene moiseen. Pohdin asiaa pari päivää, ja ajattelin sitten, että voisihan sitä kokeilla. Jos se lähtee sujumaan, niin jatketaan, ja jos ei suju, niin ei jatketa. Että on ainakin kokeiltu, ettei sitten tarvitse vuosien päästä manata sitä, että olisi pitänyt silloin selkeästi kokeilla, jos siitä olisi tullutkin jotain. Tällä hetkellä blogeja on julkaistu 465.

Jaksatko vielä käydä bileissä?

Paidan selkämyskin sen jo kertoo, että “Rave Forever.” Ja olen käynyt tähän mennessä 647 kertaa bileissä.

Tunnut pitävän tilastoa kaikesta. Mistä tällainen innostuminen tilastoihin?

Vuodesta 2005 lähtien minulla on ylhäällä kaikki bileetkin, joissa olen käynyt. Sitä ennen kirjasin valokuvien perusteella, missä olen ollut. Olenkohan vaistonnut joskus vuonna miekka ja kivi, että tulen jossain vaiheessa kirjoittamaan kirjan tai tarvitsen näitä tietoja jossain yhteydessä? Tullut kirjoitettua kaikennäköistä nippelitietoutta ylös.

Olet siis kirjoittamassa kirjaa. Mikä kirja on kyseessä?

No taas minut on yllytetty. Tämä on nyt jo kolmas kerta. Juttelin kerran chatissa entisen työkaverin kanssa, joka oli lukenut blogejani ja kehunut niitä. On kuulemma helppolukuista tekstiä, pakottaa lukemaan loppuun asti ja on koukuttavaa. Hän heitti sitten, että miksen kirjoittaisi kirjaa näistä kaikista vuosista. Olin taas, että ei, no, no, no, ei mitään jakoa. Taas meni maagiset kaksi päivää, ja sitten ajattelin, että kokeillaan. Homma lähti sujumaan, ja tekstiä tuli sujuvasti. Nyt on kolme ja puoli vuotta kirjanvääntöä takana. Teksti on vihdoin ja viimein valmis. Kirjan nimi on Rave forever! Muistelmat.

Mitä kolmen ja puolen vuoden aikana on tapahtunut?

Pari vuotta kirjoitin itse muistelmaosaa. Sitten siinä on kolmansien osapuolten kirjoittamia juttuja. Yhtä stooria olen odottanut todella kauan.

Miksi olet halunnut tehdä tällaisen kirjan?

Kai se on halu palvella skeneä vielä tällaisenkin projektin kautta. Kuitenkin sen verran kokemusta ja näkemystä bileistä kolmelta vuosikymmeneltä. Haluan tuoda esille sen, mitä olen tehnyt. Nuoremmatkin sukupolvet voivat lukea menneistä ajoista tarkemmin. Siellä on aika paljon 1990-luvun historioita, bileorganisaatioita ja mitä bileet yleensä on 90-luvulla olleet.

Minkälainen fiilis sinulla on kirjasta?

Muutamaan otteeseen on ollut sellainen fiilis, että nostan kädet pystyyn ja jätän koko projektin siihen, mutta kyllä tämä nyt näyttää valmistuvan. Minulla on kirjasta hyvä fiilis. Se on minun näköiseni kirja.

Olet ollut niin sanotusti altis yllytyksille. Tuleeko näitä vielä lisää?

Pelolla odottelen. Jos se jotenkin liittyy bileisiin ja tuntuu järkevältä toteuttaa, niin pahoin pelkään, että lähtee toteutukseen.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here