The Blankon laulaja-kitaristi Pauli Hauta-aho treenikämpässä. (Kuva: Jari Anttonen)

Pauli Hauta-aho haastateltiin The Blankon treenikämppänä toimivassa mummonmökissä hikisten treenien jälkeen.

Milloin aloitit musiikin soittamisen?

Olen ollut pienestä pitäen musiikin kanssa tekemisissä kotona. Siitä se on lähtenyt, ihan nappulasta asti. Aloitin pianotunnit 7-vuotiaana. Sitä ennen soittelin tietenkin kitaraa.

Mikä musiikissa on sinulle se juttu?

Sitä on vaan ajautunut tekemään asioita. Ehkä rakkaus musiikkiin on tavallaan ajanut tekemään sitä. Mitään varsinaista valintaa ei ole sen suhteen tullut tehtyä.

Miten päädyit soittamaan aikoinaan Leningrad Cowboysiin?

Minua pyydettiin siihen tuuraamaan Marzi Nymania.

Mikä vuosi oli kyseessä?

Olisikohan ollut 2003 tai 2004? Oli kolmen ison keikan viikonloppu edessä. Eka keikka ikinä oli Miljoona Rockissa ja seuraava oli Crazy Days Rock -konsertti makasiineilla, joka tuli MTV3:lta uloskin. Oli jännä tilanne hypätä sellaisiin saappaisiin.

Mikä on jäänyt Leningrad Cowboysin keikoilta mieleen?

Ekasta keikasta en oikeastaan muista mitään, koska oli niin jännittävää. Mutta onhan ne kaikki ollut ihan huippuja vetoja ja isoa meininkiä. On tullut myös tavattua siinä ryhmässä paljon kaikenlaisia ihmisiä ja musatyyppejä. Crazy Days Rockissa me soitettiin Hurriganesin biisejä, ja Remu oli siellä mukana ja soittamassa rumpuja. Se oli kyllä erikoinen soundcheck.

Pystytkö avaamaan tuota?

Oltiin esimerkiksi treeniksellä sovittu, että jonkin biisin kitarasoolo kestää kaksi rundia. Soundcheckissä ​Remu​ ​huusi​ mulle, että ​”​hippi seuraa, yks rundi sooloa”​. Soundcheckissä ​tuli ​vielä ​paljon ​muutoksia rakenteisiin viime hetkellä ennen keikkaa.

@Jari Anttonen

Milloin The Blanko tuli kuvioihin mukaan ja miksi?

Olin Flylow:n kitaristina kiertämässä Brittein saarta vuonna 2006. ​Samaan aikaan t​uli tehtyä biisejä ja jotenkin veri veti vaan muualle​, enkä kokenut sitä bändiä​ enää omaksi. Sen seurauksena heräsi ajatus​, että kun tullaan takaisin Suomeen, niin pitää päästä jammailemaan vanhan lukiokaveri​n, ​Jaken kanssa. Siitä se sitten​ lähti.

Muistatko ensimmäisen The Blankon livekeikan?

Se oli 2007 tammikuussa Torvessa. Mutta keikasta en jälleen kerran muista yhtään mitään. Se oli hyvin jännittävä tilanne.

Muistatko yleensä keikoista mitään?

Kyllä yleensä jotain​. Ehkä siinä menee johonkin tietynlaiseen tilaan, jossa hetki vie mennessään​.

Mistä kumpuaa energinen esiintymisesi keikoilla?

Olisiko jopa niin, että siinä on hyvin vahvasti esillä yksi osa minua, jota en välttämättä muuten tuo esille? Se on alkuvoima, josta se kaikki kumpuaa. Tietynlaisesta rakkaudesta heittäytymiseen ja hetkessä elämiseen. Keikkatilanteessa on jotain sellaista, joka imaisee mukaansa ja muutun tavallaan matkustajaksi.

@Jari Anttonen

Mitkä ovat suurimmat vaikuttajat The Blankossa?

​Blankolla on siitä hieno tilanne, että ​​kaikilla meillä on hieman erilaiset musiikilliset vaikuttajat, mikä tekee meistä musiikillisesti hyvin monisäikeisen yhtyeen. Itseäni kiehtoo kaikenlaiset menestystarinat ja tärkeimpiä esikuvia ovat olleet mm. Jimi Hendrix ja Jeff Buckley.​

Kuinka monta albumia teillä on?

Kaksi albumia​, Flying Colours ja Into The Silence. Viimeisin julkaisu on meidän tulevalta kolmannelta albumilta lohkaistu sinkku, ​Addiction. Kuvasimme ​siihen musavideon entisellä Katu-Klubilla Lahdessa.

Millainen on biisintekoprosessisi? Lähteekö sanoista vai sävelestä?

Kyseinen Addiction-biisi on ollut messissä tosi pitkään. Edellisen levyn aikana se oli jo olemassa demoversiona, ja tämän kolmannen albumin tekoprosessin aikana se nousi esille. Tuli kaiveltua niin sanotusti pöytälaatikoita. Sitten tajuttiin, että kaikki biisit – niitähän on tuolla pöytälaatikossa aika paljon – on aika kypsiä. Me vaan sidotaan ne tähän aikaan, koska ne ovat ajan kuvia.

Vaihtelee tosi paljon, tuleeko ensin sanat vai sävellys. Teksti ​usein ​vielä muokkautuu lauluvaiheessa. Laulua äänittäessä tietyt palaset loksahtelevat paikoilleen. Liittyen tuohon Addiction-biisiin esitin kysymyksen, mitä eroa on intohimon ja addiktion välillä. Minulla ei ole siihen vielä täysin selvää vastausta, mutta olen havainnut ympärillä olevista ihmisistä ja itsestäni ennen kaikkea, että se raja saattaa välillä olla aika häilyvä. Siinä biisissä ilmaistaan sellaista ihanaa tuskaa, jossa vastapuolet painottelee. Koen itse olevani addikti. ​Kun sanotaan, että r​akkaus on ikuista ja kohde vain vaihtuu. Koen, että ​lause sopii myös riippuvuuden luonteeseen.

Soitatko pianoa vielä?

Kyllä minä vähän soitan.

Kenet elävän tai edes menneen ihmisen haluaisit tavata?

Jos elävistä puhutaan, niin haluaisin tavata stand up -koomikko Russell Brandin, jolla on hyvin mielenkiintoisia ajatuksia.

Mikä on elämäsi vaikuttavin tapaaminen?

Kenetköhän olen elämässäni ekan kerran tavannut? Jonkun kätilön. Se oli varmaan aika merkittävä tapaaminen. Niinhän sitä sanotaan, että lapsi syntyessään traumasoituu. Se on suurin tragedia, mitä ihmiselle voi tapahtua.

Minun täytyy mainita Jakke, joka on ollut yksi voimavara, m​eidän bändiäkin ajatellen, että sellainen on ylipäänsä alun perin syntynyt. Jakke sanoi minulle joskus: ”Tiiätsä, meillä tulee olee joskus bändi ja sä tuut tekee ihan vitun hyvii biisei”. Me oltiin silloin ihan teinejä. Minä olin siinä kohtaa vaan: ”Aijaa, onko näin?”​ Ja tässä sitä ollaan​.

@Jari Anttonen

Onko suomen kieli ollut koskaan vaihtoehto sanoituksissa?

Minulla on jotain biisejä suomen kielelläkin, ehkä julkaisen niitäkin joskus, jos siltä tuntuu.  Suurimmat musiikilliset esikuvani ovat kuitenkin vetäneet englanniksi, joten on ollut luonnollinen jatkumo tehdä samoin.

Pystytkö käyttämään kumisaappaita julkisesti?

Pystyn.

Mikä on sinun tapasi nollata keikan jälkeen? Miten rauhoitat itsesi uneen?

Keikan jälkeen on yleensä melko kaikkensa antanut fiilis. Kun se adrenaliiniryöppy himmaa, niin aikamoinen väsy saattaa tulla. Kun tarvitsee muuten nollata, niin saatan käydä treenaamassa, lukea ja katsoa televisiota.

Onko rock kuollut?

Vähän riippuu, miltä kulmalta sitä katselee. En kuitenkaan usko, että mikään genre varsinaisesti kuolee. Pikemminkin elää ja muuttaa muotoaan. Jos mietitään vaikka Apulantaa, niin konserttisalirundi oli myyty loppuun ennen kuin edes oltiin mietitty, mitä ​me ​siellä soitetaan. Siinä mielessä ainakin suomenkielisellä musalla menee hyvin. Ja tietysti jättiläisillä, jotka ovat tehneet kymmeniä vuosia musiikkia. Kilpailu on kovaa, mutta ne selviytyy, jotka tekee asioita oikeista syistä, oli se sitten mitä tahansa.

Kuunteletko muuta musiikkia kuin rokkia?

Joo, kaikenlaista. Singer & ​songwriter​ista​ räppi​in.​ Ja mikä nyt tänä päivänä luokitellaan rokiksi? Tai ​jos ​puhutaan vaikka ​suomenkielisestä ​räpistä, niin sehän on ​valtaosin ​iskelmää. Jos musasta ylipäänsä puhutaan, niin kyllä hyvä biisi on hyvä biisi.

Missä näet itsesi viiden vuoden päässä?

Haluaisin nähdä itseni niissä asioissa, mitkä kolahtaa. On olemassa tarkempi​a​kin ajatu​ksia​ tulevaisuudesta, ja tottakai ​n​e liittyy musiikkiin. Olisi ​esimerkiksi ​siistiä soittaa keikka​ Wembleyllä​. Haaveita pitää olla, mutta se vaarahan siinä on olemassa, että ​n​e voi toteutua. Ja nimenomaan vaara, koska kun lähetät sen toiveesi ja olet elänyt sen viisi vuotta, niin voit olla vähän eri ihminen ja haluat ehkä eri asioita. Sitten se ​vanha toive ​tulee eteen, enkä ​halua​ enää Wembleylle, koska meillä on keikka Marsissa.

@Jari Anttonen

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here