Positiivinen ja päihteetön Tommi Hämäläinen rautatieaseman tunnelissa. (Kuvat: Jari Anttonen)

Tommi tuli työpaikaltaan pitämään kahvitaukoa Asemapäällikön kahvilaan ja antoi samalla haastattelun.

Oletko lahtelaisia?

Olen ihan paljasjalkainen lahtelainen. Lapsuuden asuin Metsäkankaalla ja muutin keskustaan. Nykyisin asun Kiveriössä.

Mikä oli ensimmäinen tatuointisi ja miksi?

Ensimmäiset olivat ohimoilla, mutta ne eivät näy enää, koska niiden päälle on vedetty uudet tatuoinnit. Ne eivät oikein sopineet kokonaisuuteen, ja ehkä ne olivat vähän sellaisia puoliksi fiksuja ideoita. Nyt on vähän yhtenäisempi kokonaisuus.

Oliko sinun alun perin tarkoitus peittää itsesi tatuoinneilla?

Alkuperäinen idea oli, että saisin jotain nättiä, ja sitten se pikkuhiljaa lähti lapasesta koko homma. Aina vaan on pitänyt saada lisää. Jossain vaiheessa kun joku paikka on täysi, niin sitä ei voi jättää siihen, vaan sitten se kokonaisuus kärsii. Sitten on mentävä vaan pidemmälle. Ensin oli vaan tuossa päälaella ja sitten se on pikkuhiljaa alkanut valumaan alaspäin. Luulen, että tällä hetkellä noin 80 prosenttia kehostani on tatuoitu. Viimeisiä viedään kohta. Ei näe itsekään ihan kaikkia tatuointeja, vaan pitää katsoa peilin kautta. Kyllä vielä on otettava, kuitenkin tuonne vyöseudulle ulottuu, minne on mentävä. Ikäviä paikkoja, mutta ei voi jättää siihenkään. Muuten se kokonaisuus kärsii siinäkin. Jonkin asteinen perfektionisti tai neuroottisuus takana, mikä sitten ajaa siihen.

Mikä on tämän kokonaisuuden nimi?

Ei sillä ole oikeastaan mitään nimeä. Teemana on oikeastaan vaan se tyyli, jolla ollaan tehty. Traditionaalista tai oldschoolia, miten se nyt sanotaan. Värikästä ja paljon mustaa, ei niinkään reaalikuvaa vaan sarjakuvamaista. Kaikilla tatuoinneilla ei ole mitään henkilökohtaista ajatusta, vaan jotkut on tehty vain sen takia, että ne sopivat siihen koloon, tai jos on hieno idea. Sitten on niitä henkilökohtaisiakin kuvia kuten koira tuolla käsivarressa; se on aina siellä kainalossa mukana. Ja muutama muu vastaavanlainen löytyy kyllä. Aika paljon on myös musiikkiaiheisia tai ainakin vertauskuvallisia.

Missä tatuoinnit on tehty?

Suurin osa on tehty Lahdessa. Juho Otherside Tattoosta on tehnyt valtaosan.

Mikä oli pahin tatuoitava kohta?

Sormien päät ovat todella herkät, mutta ne ovat sitten onneksi nopeasti ohi. Ei se ole niin paha loppujen lopuksi, vaikka onkin paikkana kyllä sellainen, joka tuntuu. Polvitaipeet ja takaraivo ovat myös herkät. Mitä keskemmälle mennään, sitä herkempiä alueita löytyy. Kainalot eivät olleet paha, vaikka ihan kuoppaan asti on kuvaa.

Sinulla ei varmaan kasva parta tuossa leuassa?

Tulisi se kyllä läpi sieltä, jos kasvaisi. Hiukset eikä parta kasva, ja se on ajanut osaltaan siihen, että on tullut paljon tatskaa.

Kuinka paljon olet laittanut rahaa kiinni?

Kuukausitasolla menee satoja euroja.

Muuttaako tatuoinnin ottaminen sinua?

Ei se muuta ajattelutapaa, mutta ehkä itsevarmuutta on tullut enemmän. Siihen henkiseen puoleenhan se vaikuttaa. En itse huomaa, jos joku tuijottaa kadulla. Ei sitä muistakaan itse, miten olen erinäköinen kuin muut, koska se on niin arkea.

Onko sinulle sanottu jotain kadulla, kun sinut nähdään?

Harvinaisen vähän. Luulen, että kun menee tietyn rajan yli, ihmiset eivät uskalla sanoa enää mitään. Jos olisi joku yksi sellainen silmäänpistävä tatuointi, niin voisi tullakin kommenttia.

Mitä käsissäsi lukee?

Stay Cold! Se oli tavallaan bändiaiheinen, mutta ajatus taustalla on se, että voi jättää taka-alalle ihmiset, joihin ei luota. Ettei anna liikaa mahdollisuuksia. Alempana lukeva ”Have Hope” tarkoittaa lähinnä sitä, että on uskoa ylipäätään. Ja sitten täällä on välissä nämä muut. PMA, eli positiivinen ajattelutapa ihan kaikesta. Lisäksi on SXE joka viittaa straight edgeen ja päihteettömään elämään.

Oletko positiivinen ihminen?

Kyllä minä niin kuvittelisin. Aina mietin niitä parempia asioita, eikä negatiivisia puolia.

Puhuit bändiaiheisesta tatuoinnistasi. Oletko jossain bändissä?

En ole missään bändissä, mutta musiikkia olen kuunnellut pienen ikäni, ja se on aina ollut iso osa arkea. Silloin kun ei ole muita ympärillä, musiikki on aina läsnä. Hardcore on se oma puoli. Olen myös keikkoja järjestänyt.

Olet siis järjestänyt keikkoja?

Just nyt viikonloppuna oli Roosterfest, joka meni yli odotusten. Sain kaikille maksettua ja jäi itsellekin vaivanpalkkaa. Ensi vuonna jatkuu. Antti Vedenpää on pyörittänyt sitä 17 vuotta ja hän passasi sen minulle. Viime vuonna Antti veti jäähyväiset siinä ja nyt uusin voimin.

Oliko tämä ensimmäinen tapahtumasi?

Olen kyllä aikaisemminkin järjestänyt, mutta tämä oli ensimmäinen samassa paikassa järjestetty kaksipäiväinen. Muuten on ollut sitten eri kaupungeissa kaksi päivää, mikä on ollut helpompi, kun joku muu hoitaa puitteet kuntoon siellä paikanpäällä. Nyt oli sellainen, että itse tein ruokaa 60 hengelle eli molemmille päiville erikseen 30 ja 30. Siinä oli vähän tekemistä, mutta sen minä lupasin ja sen myös pidin.

Osaat siis tehdä ruokaakin?

Pakko se on jotain osata. Kukaan ei haukkunut, tuli vain ylistystä. Ylipäätään, että oli ruokaa tarjolla, kun Torvessa se on harvinaista.

Mitä teet työksesi?

Olen kouluttaja asiakaspalvelussa perintätoimisto Lindorffilla. Ei se ensivaikutelma varmaan mene lähellekään sitä, mitä on. Minusta varmaan tulee mieleen vähävarainen liipolalainen, mutta sitten taas totuus on toinen.

Mitä haluaisit muuttaa maailmassa?

En oikeastaan lähtisi muuttamaan maailmaa. Lähinnä sen, että kaikki saisi olla siellä, missä niillä on hyvä olla.

Mitä harrastuksia sinulla on?

Harrastuksina ovat musiikkihommat tietty, ja vinyylilevyjen kerääminen ja viimeisimpänä brasilialainen jujutsu. Se on ollut mieltä avaava kokemus. Vaikka se on kovaa hommaa, niin siellä on hyvä meininki ja kaikilla on hyvä fiilis. Ei lähdetä väkisin vääntämään toista solmuun. Jujutsuun ajauduin yllytyksen kautta.

Oletko yllytyshullu?

Jos tarpeeksi yrittää, niin varmasti. Mutta oli se jujutsu hyvä päätös kuitenkin.

Mikä sinusta tulee isona?

Se on hyvä kysymys. Kuhan ensin kasvaisi aikuiseksi. Toisaalta pidän työstäni nytkin, ei minulla ole mikään kiire pois sieltä. Sitäkin voi kutsua jonkinasteiseksi unelmaksi. On hyvä työ, joka on joustava ja jonne on kiva mennä aamulla, ja palkka tulee kuukausittain.

Mikä saa sinut rauhoittumaan?

Kyllä musiikki on aina ollut se yksi ja sitten tietty, kun pääsee kotiin, ottaa tyttöystävän ja koiran kainaloon ja menee sohvalle makaamaan.

Mikä saa sinut motivoitumaan?

Jos töistä miettii, niin asiat, joita joutuu vähän pähkimään. Että kaikki ei ole itsestään selvää. Varmaan sama on myös arkisessa elämässä. Aina pitää olla vähän haastetta. Haasteet lähinnä motivoivat.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here