Uutisankka asteli lammikostaan keskelle pitäjää ja vaakkui. Huusi niin kovaa, että jokainen kuuli. Ei jäänyt Kallet kylmiksi, vaan kuumina alkoivat käymään – uutisankka oli tuonut totuuden.

Vähän murtaen ankka vaappui ja vaakkui. Toisteli mantrojaan ja teki Troijanhevosiaan. Sai Kallet ja muutkin ottamaan oppinsa omikseen. Pian koko kylän äänekkäimmät vaakkuivat samaa huutoa.

Talous oli paha ja talousliitot yhtä ikäviä kuin joidenkin henkilöidenkin sellaiset. Vain valituille suotiin oikeus, koska heitä eniten sorsittiin, vaikka ankkojahan he olivat.

Ankkalammelta kuului kummia. Oli valittu uusi pääjehu johtamaan päätä ja jehuilemaan. Sama mieshän se oli kuin aiemminkin, mutta nyt yhä enemmän demokraattisesti. Lampi kutsui ankkojaan luokseen. Saisivat sieltä uudet opit, koska olivat niin älykkäitä ja itsenäisiä, että heidän ei tarvinnut ketään kuulemma kuunnella.

Joskus uskottiin, että vaakunta ei tuota kaikua. Se on tieteellisesti väärä olettamus. Mitä enempi uutisankka huutaa, sitä useampi sitä toistelee. Pian on valhe jo lähes fakta ja nuorille se onkin sittemän täysin puhdas totuus.

Marssi ankka takaisin lampeensa.

Vaikka kuinka osa kansasta viskoi uutisankkureita kahlitsemaan yhteiskuntaa uutismereen myllerryksessä, ei saatu merta rauhoittumaan. Osa kansasta halusi omistaa kakun ja syödä sen myös, uutisankka kovin kertoi sen onnistuvan. Sillä oli paremmat faktat, vaikka eivät tosia olleetkaan.

Ja sen ankan nimi oli:_________

Tämä tarina on tosi.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here