Ne oli hyvät bileet. Kaikkihan sai alkunsa, kun Pete päätti kaupasta kavereidensa kanssa hakea juotavaa. Itsekin olin kaupassa mukana. Olo oli odottava, mitä sieltä hyllyltä mukaan Pete päättääkään napata.

Peten päätöksellä, koska se maksoi. Pete maksoi aina, koska oli perinyt suvultaan paljon. Eikä pelkästään komeaa ulkonäköään, vaan myös ihan sitä riihikuivaa maataloudesta saatua pääomaa.

Oltiinhan me aika villejä silloin, nuoria kun oltiin. Kaupassakin hypittiin sille hihnalle ja yritettiin saada kassarouvaa lukemaan viivakoodia itsestämme.

Eihän siinä mitään järkeä ollut, näin jälkikäteen ajateltuna. Mutta minkäs teet, kun on pää nestettä täynnä – oikeastaan koko porukalla.

Kaupasta selvittiin. Tiukasti pakattiin itsemme autoon ja osa joutui ihan takakonttiin asti matkaamaan. Matka ei pitkä ollut, eihän Pete pitkiä matkoja ajanut – etenkään selvänä. Se pelkäsi liikennettä, vaikka liikenteen ansiosta perintönsä etuajassa saikin.

Peten asunnon pihalta kömmittiin sitten sisälle, kunhan Pete oli saanut röökinsä poltettua. Ei meistä oikein kukaan muu siihen aineeseen ollut oppinut. Oltiin enemmän kaljamiehiä. Joskus tosin väsyneenä saattoi Pete leikkimielisesti olla tumppaavinaan röökinsä frendiään kohden.

Sittenhän ne bileet alkoi. Kyllähän siinä aina päitä auotaan, kun juhlitaan. Osa ottaa osumaa ja osa antaa niitä. Pete yleensä keskittyi itse juomiseen. Mies oli omissa oloissaan – siihenhän se oli tottunut.

Menikö siinä viikko vai viikonloppu, loppu tulee silti aina. Jossain vaiheessa sitä herää lattialta ja olo on oikeastaan ihan ontto.

Petekin keräili kaverinsa kasaan. Oli aika hakea kaupasta lisää, että ei olo käy yksinäiseksi. Minäkin lähdin matkaan, oikeastaan pakkohan se oli. Pete piti frendeistään huolta, mutta tiukalla otteella.

Kaupassa Pete iski frendinsä ojennukseen. Minäkin sain osani. Kuin hihnalla matkasimme kohden loppuamme. Ne oli elämäni bileet, mutta Pete halusi uudet ystävät ympärilleen.

Muistikuvassani näen vain tekstin ”Palpa”. Ja matkaan kohden laitetta, joka litistää kehoni ja kierrättää osani. Jotta minusta voi syntyä uusi kaljatölkki.

Mutta nyt herään ihan uuteen fiilikseen. Olen päätynyt ihan uuteen paikkaan. Ympärilläni näen vain muita sokeroituja virvoikejuomia. Joku lapsiperhe ottaa mukaansa ja saan uuden elämän. Ei Petekään huono ollut, mutta joskus on aika kokea jotain uutta. Nyt on se aika.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here