Kivi lensi ilmassa, harvemmin missään muussakaan asiat lentävät. Kivi ei lentänyt vedessä, ei kalliossa, vaan ilmassa.

Se oli vapaa kaikesta muusta paitsi gravitaatiosta. Pieni kitka sitä kiveä saattoi vaivata, mutta huomaamaton vaikutus sillä ainakin oli. Ilmassa heiluneet molekyylit hyppivät kiven puskiessa niitä tieltään.

Kivi oli vailla tarkoitusta, kuten kivillä on tapana. Se ei stressannut sitä, mistä se oli lähtenyt, tai mihin se oli menossa. Se oli kivi. Eloton ja konkreettinen, mutta silti tavallaan abstrakti asia.

Kiveen liittyi paljon asioita. Olihan se juuri kiitämässä ilmojen halki. Kivet harvoin omatoimisesti sellaiseen aktiviteettiin ryhtyvät, joten on vahva syy epäillä, kiven olevan osa laajempaa kokonaisuutta.

Ei mitään uutta auringonalla. Kivet ovat lennelleet ennenkin, mutta tämä kivi oli lienee ensikertalainen. Se ei nähkääs osannut lentää toivotulla tavalla. Se pyöri ja vaappui teoreettisten hyrrävoimien kiskomana ja samalla maaperä läheni nopeasti. Kivi oli liitänyt korkealle, liian korkealle. Nyt sen oli aika suostua painovoiman houkutuksiin ja lopulta antaa kiihtyvyysvektorin suunnan reaalisesti kääntää suuntansa.

Maa läheni, molekyylit alkoivat ilmassa rauhoittua. Pian kiven matka olisi ohi.

Jos voisimme katsoa tilannetta etäämmältä, saattaisimme nähdä asioita. Ehkä pikkutyttö on viskannut kiven, ehkä mies on potkaissut kiveä leikkimielisesti, ehkä se kivi on irronnut autonrenkaasta. Emme sitä voi tietää. Emmekä tiedä minne kivi on menossa.

Tiedämme vain sen, että kulkunsa on kuljettu. Lentonsa lennetty. Emme edes näe kohdetta vielä. Ehkä kivi on osumassa järven pintaan, ehkä auton tuulilasiin, ehkä ulkopuoliseen jalankulkijaan. Emme sitäkään tiedä. Näemme vain kiven ilmassa. Itsekseen se sinne ei ole päätynyt.

Tulivuorestako olisi sinkoutunut? Tokkopa ulkoavaruudesta on ilmakehäämme kiitänyt. Kivi on kivi ja se ei kerro historiaansa.

Pienikokoinen lentokykyinen geologi voisi olla kiven pinnalla tekemässä tutkimuksiaan ja kertoa meille kiven perimää. Mutta geologikaan ei osaisi kertoa meille merkitystä.

Lopulta kivi tulee tippumaan maahan. Mutta loppua kohden eteneminen, liikkeen kiihtymisestä huolimatta, hidastuu. Jos voisimme vaihtaa perspektiiviä, näkisimme kiven ympäristön. Näkisimme kaikki ne sidosryhmät, jotka kiven verkostoon liittyvät.

Mutta ilmassa ei ole vain yhtä kiveä. Niitä on joka hetki miljardeja ilmassa. Helposti ajattelemme, että ne vain ovat olemassa vailla merkitystä. Helposti olemme väärässä.

Kiviä sinkoilee. Osa syystä, osa syyttömyyttään. Osa yhdessä, osa yksin. Osa onnellisina. Osa surullisina.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here