Se tuli kylään kutsumatta. Sellaisia yksilöitä en edes haluaisi tuntea, mutta aina ei voi elämää suunnitella. Tai voihan sitä suunnitella, mutta maailmalla on taipumuksena nauraa niille.

Siinä minä nyt olin. Vieraan kanssa. Omassa yksiössäni. Tila riitti hyvinä päivinä itselleni ja sateisina kuukausina pyrin välttelemään koko rakennusta.

Nyt satoi vettä.

Tulisi myös satamaan vielä useita viikkoja. Muutosta tropiikkiin saa maksaa hintansa. Vaikka elämä oli halpaa excel-taulukoissa, ei kevyempi kauppakassi lohduttanut, kun vesi tulvi kaduille.

Sanovat, että aurinko kuivaa. Valehtelevat tietämättömät. Sadekauden aikaan oli märkä. Ihan sama tuliko taivaalta lisää vai ei – oli märkä. Mikään ei kuivunut, paitsi mielihalut elämiseen.

Yksiöni oli pieni. Se oli myös halpa. Suihku oli takapihalla, tosin eipä sitä tarvinnut, kun meni vain sateeseen seisomaan.

Vieraan sijasta olisin mieluummin ollut baarissa. En kaljaa kittaamassa, vaan kittaamassa seiniä. Se oli työtäni. Mutta tähän aikaan vuodesta sekin oli vähän turhaa työtä.

Siinä se vieras tönötti. Hengitti niskaan, pakkohan sen oli, kun ei tilaa riittänyt olla kauempana.

Eikä vieraasta pääsisi eroon. Sellaisia ne ovat. Tulevat kutsumatta ja jäävät kunnes heittää väkisin pihalle.

Mitä minä nyt sen kanssa tekisin. Pakkohan sitä on pärjätä, kun ei maailma kuuntele suunnitelmiani. Vitutti silti, vaikka tilanteen hyväksyinkin.

Ajattelin viedä vieraan kaupungille. Oikeastaan ajattelin itse lähteä, mutta vieras tuli mukana. Kävellessä muistin kirjeen, olihan vieras ilmoittanut tulostaan. Olin sen kait strategisesti sysännyt syrjään. Viskannut aivosolusta toiseen, kunnes löysin aatokselle sopukan, josta ei edes tietäen reittiä tietään takaisin löytäisi.

Aloin nauraa ääneen. Muistin vanhan vitsin ja lausuin sen mutisten.

– Lesbojen lempileikki on kivi-paperi-sakset

Nauroin vain kovempaa. Vieras ei välittänyt. Huumori on pelastus paskassa tilanteessa.

Löydettiin kahvila jonkin rakennuksen alakerrasta. Ylemmistä kerroksista löysin itselleni paikan. Se yksi paikka riittäisi.

Ventovieras ei vieraani ollut. Oli käynyt kylässä suvussani. Kyllähän sitä pelättiin, mutta eroon päästyä juhlittiin.

Nyt istuisin tässä parituntia ja kuulemma ajan kanssa vieras lähtisi. Oksentelua olisi tiedossa ennen maaliin pääsyä. Kuten kavereiden kanssakin, kun he käyvät kylässä. Tosin nyt ei nautittu viinaa vaan kemoterapiaa.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here